torstai 25. elokuuta 2016

Elämäni musiikit


Tuubitoleranssin Jusu nakkasi minua niin hauskalla haasteella, että kerrankin päätin olla nopea ja vastata haasteeseen heti, enkä vasta kuukausien päästä. Elämäni musiikit on siitäkin ajankohtainen haaste, että nythän näitä on helppo muistella, kun juuri kerroin, että olen taas viime aikoina pystynyt musiikkia kuuntelemaan jonkun verran pieninä annoksina. Olin kuitenkin nuorempana innokas musiikinkuuntelija, kunnes tapahtui tämä. Mutta vihdoin itse siihen haasteeseen.

KAPPALEITA SYNTYMÄVUODELTANI.

Tämä itse asiassa osui hauskasti, koska muutama viikko sitten julkaisin yksityisellä Facebook-seinälläni TOP 10 kappaleet siltä ajalta, kun synnyin. Toukokuussa vuonna 1977 pinnalla olivat niinkin mahtavat kipaleet kuin Boney M:n jonkinlaisissa "aineissa" selkeästi heitetty Daddy cool sekä Lasse Mårtensonin iki-ihana Myrskyluodon Maija, puhumattakaan tuon ajan ykköshitistä Tapani Kansan R.A.K.A.S. renkutuksesta.

LAULU, JOTA ÄITINI MINULLE LAPSUUDESSANI LAULOI. 

Tämä oli vaikea. Jos olette lukeneet postauksen äidistäni, ymmärrätte miksi. Piti kuitenkin tarkistaa omasta Kulta-aika lapsuuden kirjasta, oliko sinne kirjoitettu tästä asiasta mitään. Ei ollut.


MUSIIKKIA JONKA MUISTAN LAPSUUDESTANI.

Tässä on pakko kopioida Jusua, kyllä se oli ensimmäinen joka tuli mieleeni, nimittäin Rölli. Varsinkin, koska se oli tätini Irjan juttu, jonka vuoksi Röllistä tuli myös minun juttuni, vaikka en tuolloin enää ihan mikään pikkulapsi ollutkaan.

KAPPALEITA ENSIMMÄISILTÄ OMISTAMILTANI TALLENTEILTA.

Ensimmäisethän olivat tietenkin radio-ohjelmista nauhoitettuja C-kasetteja. Kim Lönnholmin Minä olen muistanut  kappaletta tuli soitettua yhä uudestaan ja uudestaan. Sabrinan Boys boys boys oli myös sellainen,  että luulin, etten siihen ikinä kyllästyisi. Toisin kävi. ^_^ 

KAPPALEITA ENSIMMÄISILTÄ OSTAMILTANI TALLENTEILTA.

 Ensimmäiset varsinaiset tallenteet ostin itseasiassa aika myöhäisellä iällä ja muistan ne hyvin. Guns`n Rosesin Use Your Illusion -albumit olivat ehdoton hankinta, joista varsinkin kakkoslevy oli suosikkini. Fanittelin varsinkin So fine ja You could be mine kipaleita, puhumattakaan jokaisen limudiscon sen aikaisesta itkuvirrestä Don`t Crysta. Hieman erilaisesta musiikista ehdottomasti soitetuin oli Bad Boys Bluen Game of love ja sieltä Jungle in my heart ja How I need you

MUSIIKKIA TEINI-IÄN TUSKASSA.

Tämä oli rankempaa aikaa, joten ehkä kuitenkin jollakin tavalla kapinoin. :D Ensimmäiseksi on tietenkin pakko mainita Nirvana ja Come as you are. Offspringin Come out and play, sekä kotimaisista Leevi and the Leavingsin kokoelmalevy Menestyksen salaisuus, josta kovassa soitossa olivat sellaiset kappaleet kuin Muotitietoinen ja En tahdo sinua enää. Alice Cooperin Poison oli myös usein kuuntelulistalla. Teini-ikäiseen Jonnaan vaikuttivat tietenkin myös kovasti sellaiset bändit kuin Eppu Normaali, Green Day, Miljoonasäde, Juice, Neljä Ruusua ja monet muut.

LEMPIMUSIIKKIANI VIIDEN VUODEN TAKAA.

Tämä on helppo, en kuunnellut mitään.


LAULUT JOTKA KUVAAVAT VIIMEISTÄ PARISUHDETTANI.

Eli nykyistä? Helppo, Stellan Häävalssi. Ihan kuin omasta elämästä ja meidän parisuhteesta, ainakin yksi osa siitä.

ELÄMÄÄNI KUVAAVAT LAULUT.

Pakko laittaa tähän Gloria Gaynorin kulunut I will Survive -klassikko, sekä Egotripin Matkustaja.

ELÄMÄNI TÄRKEIMMILLE IHMISILLE. 

Aviomiehelle, nyt alan tosi hempeäksi ja valitsen Tauskin Sinä vain, vaikka mies inhoaakin Tauskia. ^_^ Pialle ja Heidille Kake Randelinin Kirje kotiin. Jaanalle Frederikin Volgan. Hannalle Yön Joutsenlaulun. Tiedätte kaikki kyllä miksi! ❤️


LAULU JONKA HALUAN OMISTAA BLOGINI LUKIJOILLE.

Helppo. Ehdottomasti Juice Leskisen Ei elämästä selviä hengissä. Siinä kiteytyy oikeastaan kaikki.

KAPPALE JONKA OMISTAT HÄNELLE, JOLTA HAASTEEN SAIT.

Hmm. Tämä olikin vaikeampi. Jotenkin Eurythmicsin Sweet dreams tuntuu sopivalta. ^_^

LEMPIKAPPALE TÄLLÄ HETKELLÄ.

Juice Leskisen Musta aurinko nousee, aina yhtä hieno.

Haastan Tiian, Elisan, Ilonan ja Sissin.

Kiitos vielä Jusu haasteesta, oli ihan mahtava, vaikka hiukan työläs toteuttaa. 







keskiviikko 24. elokuuta 2016

Nyt kuumottaa!


Tiesittekö, että kauneudenhoitoalan pioneeriksi luettava Ella Bachè -sarja täyttää tänä vuonna peräti 80 vuotta? Sarjaa voi kutsua klassikoksi, sillä se oli ensimmäisiä hoitolasarjoja maailmassa. Ella Bachè on viime aikoina kovasti uusinut tuotteitaan sillä seurauksella, että osa tuotteista ei sisällä lainkaan parabeeneja, väriaineita, silikoneja, mineraaliöljyjä, osasta on myös hajusteet karsittu, ihan vain tiedoksi heille, jotka kyseisiä ainesosia haluavat vältellä. Maahantuojalla onkin kattavat sivut, joista tuotteita voi tilata, ennenhän tuotteita oli saatavilla pelkästään hoitoloista. Nettisivuilla on kaikista tuotteista tarkat tuotetiedot ja INCI-listat, jotka helpottavat omalle iholle sopivien tuotteiden valintaa. Maailma muuttuu ja Ella sen mukana. 

Sain jo keväällä maahantuojalta muutamia tuotteita kokeiluun, joista ehdottomasti mielenkiintoisimmaksi tuotteeksi nousi todella yllättäen selluliittivoide. Tuote, josta itse halusin päästä testailujen jälkeen kirjoittamaan. Innostun näistä ihoon siloisuutta ja kimmoisuutta tuovista tuotteista yleensä vain keväisin ja myönnän suoraan, että muuna aikana vuodesta vartaloni iho on osin rappiolla. Tässä minulla olisi paljon petrattavaa. Ehdottomasti paras tapa käyttää selluliittivoiteita, on lisätä niiden käytön yhteyteen kuivaharjaus. Itse koen selluliittivoiteet tuotteina, jotka eivät tee vippaskonsteja vaan ovat mukavaa arkipäivän hemmottelua.  Ahkerasta jokapäiväisestä käytöstä saa yleensä palkaksi sileämmän oloisin ja kimmoisamman tuntuisen ihon, sen ihmeempiin ihmetekoihin eivät tuotteet ainakaan itselläni pysty, eikä tarvitsekaan.


Varmaan monet teistä ovat tottuneet siihen, että selluliittivoiteet ovat yleensä geelimäisiä, eivät niinkään kosteuttavia ja ne jättävät iholle viileän tunteen, joka voi joskus olla jopa hytisyttävä. Tunne, josta en itse niinkään välitä. Ella Bachèn Delipidex 11,6% Intensif -selluliittivoide onkin kaikkea muuta, mitä ainakin minä olen tottunut selluliittivoiteilta odottamaan. Se, että voide on termoaktiivinen kertoo jo varmaan jotain. Tämä ei nimittäin viilennä ihoa vaan lämmittää. 

Lämmittävän vaikutuksen vuoksi voidetta levitetäänkin ainoastaan "ongelmakohtiin", joita minun tapauksessani ovat reidet, vatsa ja allit. Tuotetta suositellaan käytettäväksi  kuukauden ajan iltaisin. Koostumukseltaan voide on kermaisen paksua ja se tuoksuu ihastuttavasti vaniljalle. Aktiiviaineina on käytetty mm. leväuutetta, roseepippuria, minttua, kahvin-, kaakaon- ja teen -kofeiineja sekä vaniljaa. Koostumus on helposti levittyvää ja voide tuntuu iholla miellyttävän pehmeältä. Lämpövaikutus alkaa melkein heti levityksen jälkeen. Isoin kuumottelu kesti yli kaksi tuntia levityksen jälkeen, jonka jälkeen tunne haaleni, mutta muutamana yönä heräsin siihen, että reidet tuntuivat oudon "lämpimiltä". Joten mistään pienestä kuumottelusta ei todellakaan ollut kyse. En suosittele käyttämään tätä helteillä, mutta talvisin vilukissoille erinomainen. Lämpövaikutus vaihtelee, joten jokainen kokee tuon tunteen eri tavalla, itse koin sen voimakkaana ja siitä tuli tehokas olo. Ainakin tuli selväksi, että tuote todellakin stimuloi mikroverenkiertoa. Kädet kannattaa myös pestä levityksen jälkeen. Iho tuntui hyvin kosteutetulta ja sileältä. Kuukauden käytön jälkeen myös kimmoisammalta. Tykkäsin siitä, että tämä oikeasti myös kosteutti ihoa, mitä monet aiemmin käyttämäni selluliittivoiteet eivät ole tehneet, plussaa myös ihanasta vaniljan tuoksuista, joka poikkesi muista käyttämistäni tuotteista.

Tuote ei sisällä parabeeneja, silikoneja, väriaineita eikä hajusteita.


Käytättekö selluliittivoiteita? Kumman valitsette: kuumottavan vai viilentävän?

Suositushinta:
Ella Bachè Delipidex 11,6% Intensif 180ml, 71,90€

Tuotetta voi ostaa Rohdos-ala.fi tai jälleenmyyjiltä.



Tuote pr-näyte, jutun linkit eivät ole mainoslinkkejä, enkä hyödy niiden klikkauksista mitenkään.



tiistai 23. elokuuta 2016

Nina & Luna


Nina Riccin muotitalon couture-muodin ja tuoksujen tarina alkoi vuonna 1932. Olen aina ajatellut brändinä Nina Riccin vapaasieluiseksi ja naiselliseksi, sellaiseksi tyypiksi joka ei pelkää korostaa omia erikoisuuksiaan. Nina Riccin tuoksut ovat olleet aina nenääni aistikkaita, omalla tavallaan keveitä sekä erittäin naisellisia. 

Nina Riccin tuoksupuolella tapahtuu tänä syksynä uutta ja jännittävää, tämän vuoksi sain maahantuojalta testattavaksi syyskuussa ilmestyvän uutuustuoksun Lunan, sekä itselleni jo entuudestaan tutun Ninan, Lunan parhaan ystävän. Näin ollen syyskuussa ilmestyvä Luna nostaa jälleen myös pinnalle jo vuonna 2006 ilmestyneen Ninan. Tuo vuosi oli itselleni merkittävä, sillä silloin elämässäni tapahtui suuria muutoksia ja alkoi se elämä, mitä elän nyt. Käytin Ninaa noihin aikoihin paljon, koska sen lempeän makea pehmeys oli juuri sitä mitä tuolloin päiviini tarvitsin. Siinä oli jotain lohdullista. Tämän jälkeen en ole käyttänyt tuoksua vuosiin ja minua kieltämättä jännitti ottaa tuoksu uudelleen käyttöön. Toisiko se takaisin muistot, jotka haluaisin unohtaa? Samalla olin kiinnostunut myös Lunasta, joka tuoksunuottiensa perusteella vaikutti täysin erilaiselta tuoksulta kuin kymmenen vuotta sitten ilmestynyt Nina.


Alkuperäisen "omenapullon" suunnitteli Lalique vuonna 1952 ja siitä molemmat tuoksupullot ovat nykyaikaisia uudelleentulkintoja. Ninan pullo on haalea punainen aivan kuin vasta punastunut omena. Hopeiset lehdet koristavat pullon yläosaa. Lunan pullo on yönsininen, kaulan ympärillä on musta punos ja pullon yläosaa koristavat herkät keveät kultaiset lehdet. 


NINA

Nina on tuoksuna kuin herkullinen jälkiruokapöytä. Pöydän ääreen saa hiippailemaan caipirinhan mieleen tuova lime sekä raikas sitruuna. Seuraavaksi onkin tarjolla puraisu omenaa pehmeän valuvalla toffeekuorutteella, makeaa katettua pöytää koristavat gardeniat. Kylläisenä toffeisen omenan maku suussa istuessa voi aistia pehmeät seetripuun ja myskin vivahteet. 

Ninaa markkinoidaan usein nuorille naisille, minusta se sopii myös meille vanhemmille, sillä vaikka tuoksu on makea ja hedelmäinen, siinä on omanlaistaan aikuista hienostuneisuutta. Toiko tämä sitten mieleen huonoja muistoja? Ihme kyllä ei, oikeastaan muistin, miksi jo silloin aikoinaan rakastin tätä. Olenkin saanut itseni usein aamuisin kiinni siitä, että olen valinnut Ninan piristämään päiviäni, sillä minulle tämä on ehdottomasti päivätuoksu. Viime aikoina elämässäni on tapahtunut mukavia juttuja, joten nyt luon Ninan kanssa uutta tulevaisuutta. Tuoksu on EdT ja kesto iholla on yli kahdeksan tuntia.


LUNA

Siinä missä Nina on kuin yhtä helposti lähestyttävä kuin jälkiruokapöytä, niin Luna on kuin tumma, mutta tähtikirkas yö jossakin eksoottisessa paikassa, missä ei välttämättä tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Mystinen, uskalias ja voimakas. Luna onkin ehdottomasti iltatuoksu. Tuoksun alussa on marjaisuutta ja appelsiininkukan raikkautta. Tuoksun sydämessä immortellea eli "ikikukkaa", jonka sanotaan kätkevän sisäänsä nuoruuden salaisuuden. Voimakasta immortellea on pehmennetty karamellisella vivahteella. Pohjalla vaniljaa ja santelipuuta. Oma nenäni haistaa tuoksussa parhaiten alun marjaisuuden, voimakkaan ja uniikin immortellen, joka varmasti jakaa mielipiteitä, sekä lopun vaniljan. Tuoksu on EdT ja kesto iholla yli kahdeksan tuntia. Neninä Lunan takana ovat toimineet Christophe Raynaud, jonka aikaisempia tunnettuja luomuksia ovat Guerlainin My Insolence, Lancômen La Nuit Trèsor ja Paco Rabannen 1 Million sekä Marie Salamagne, joka on suunnitellut tuoksuja niin Jo Malonelle kuin Sensaillekin

Nina? Luna? Vai molemmat?

Suositushinnat:
Nina Ricci Nina 30ml, 44€
Nina Ricci Luna 30ml, 44€ (myyntiin syyskuussa)


Tuoksut pr-näytteitä.