Kirjailijan haaste koskee minua ja kirjan on valinnut mieheni. Kyllä, juuri se kirjailijamies, josta olen kertonut. Tämä tulee olemaan todellinen haaste minulle sanan varsinaisessa merkityksessä. Sanoisinko, että meillä on kirjallisuuden suhteen hieman erilainen maku. Kärjistäen: siinä missä minä luen suurimmaksi osaksi hömppää, mies lukee runoutta ja Nobelin palkinnon voittajia. Tämän vuoksi halusin astua mukavuusalueeni ulkopuolelle ja lukea muutakin kuin niitä samoja nimiä, joita hyllyistämme useimmiten poimin. Kenties tämän projektin avulla löydän uusia suosikkikirjailijoita.

Sovimme kirjahaasteesta jo jokin aika sitten ja myönnän, että olen nähnyt tästä tilanteesta painajaisia. Olen luonut päässäni kauhukuvia 1500-luvulle sijoittuvista historiallisista romaaneista, joissa jokainen hieno sana on tarkistettava sanakirjasta, mitä se tarkoittaa. Toiseksi pahinta olisivat poliittisia aiheita koskevat kirjat.

Sain eilen illalla vihdoin oman kirjani päätökseen (Kira Poutasen Rakkautta Borealis, WSOY 2012) ja eilen annoin miehelleni vapaat kädet valita minulle kirjan luettavaksi. Tiesin, että teos ei tule olemaan Cathy Kellya tai Marian Keysia. Voin kertoa, että vähän jännitti ja suoleni tuntui vääntyvän umpisolmuun.

Kirjaksi valikoitui Marko Hautalan Käärinliinat, Tammi 2009. En ole koskaan lukenut kyseisen kirjailijan teoksia. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että miehelleni hän on tärkeä kirjailija.


Ensiksi on mainittava, että kirjan aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta. Iäkäs mies suljetaan mielisairaalaan. Kymmenen vuotta myöhemmin mies saa omahoitajaksi kolmekymppisen Mikaelin. Hoitaja-potilassuhde muuttuu kuitenkin tiiviimmäksi, kun Mikael kiinnostuu oudoista tarinoista, joita potilas hänelle kertoo. Mikael alkaa epäillä hoidettavansa potilaskertomusta, jossa todetaan potilaan (Olavin) olevan vain skitsofreniaa sairastava vanhus.