Arvonnan voittaja!


Butter London -arvonnassa onni suosi nimimerkkiä LUNALII. Voittajalle on ilmoitettu asiasta sähköpostitse, kiitos kaikille osallistujille! 

Ole Henriksen Exfoliating Lip Salvation


Ole Henriksenin African Red Tea Exfoliating Lip Salvation ei nimestään huolimatta ole kuorinta vaan huulirasva. Ensin olin vähän hämilläni. Miksi tuotteen nimessä on käytetty exfoliating-sanaa?


Mutta jouduin hieman pyörtämään ajatuksiani. Tuotetta huuliin sormella sivellessä olen tuntevani pientä karheutta, joka varmaan on sitten sitä "kuorintaa".


Tuote tuoksuu ihanan marjaiselta ja on pakattu kauniiseen rasiaan. Koostumus on kivan jähmeää, joten sitä ei tule liikaa sormeen. Jättää huuliin vienon punertavan marjaisen kiillon ja pysyy kauan. Loistava tuote talveksi. Lisäksi tämä tekee huulista todella pehmoiset, luulen, että se on kuorivan ominaisuuden ansiota. 

Tämä on pitkästä aikaa huulirasvalöytö, josta todella pidän. 

Hintaa tuotteella on n. 12 €. Tuotetta voi tilata mm. Beautybaysta.

Oletteko kokeilleet?


Luontaista hemmottelua

(Yhteistyössä MN-Brandsin/Jurliquen/Hämeenkadun Kauneushuoneen kanssa.)

Muistatteko, kun kirjoitin tämän jutun? Vettä on virrannut paljon Vantaanjoessa tuon kirjoituksen jälkeen. Niinpä minäkin löysin itseni yllättäen kosmetologin penkistä vaakatasossa makoilemasta pitkän tauon jälkeen.

Kun mm. Jurliquen tuotteita edustava maahantuoja MN-Brands ehdotti minulle, että voisin käydä yhteistyön merkeissä tutustumassa paikallisessa kauneushoitolassa alan ammattilaisen käsissä Jurliquen tuotteisiin, oli vastaukseni: kyllä. 

Blogiani seuranneet tietävät, että itselleni tällaisten uusien tilanteiden/ihmisten kohtaaminen ei aina ole helppoa, mutta päätin voittaa itseni ja ottaa kaiken irti tästä kokemuksesta.

Kauniina elokuisena aamuna tartuin pyörän sarvista kiinni ja poljin kohti Hämeenkadun Kauneushuonetta. Siellä minua oli vastassa useita hymyileviä kasvoja. Hämeenkadun Kauneushuone nimittäin tarjoaa huikean määrän erilaisia palveluita. Tarjolla on mm. kosmetologin, jalkaterapeutin, hierojan, vyöhyketerapeutin, jäsenkorjaajaan -ja reikihoitajan palvelut. 

Hoitolasarjat ovat luontaiskosmetiikkaa, jopa suihkurusketus tapahtuu eco sertifioidulla Vita Liberatalla.


Odotustilat ovat avarat, valoisat ja kodikkaat. Minut vastaan otti Sari, jonka iloinen ja pirteä olemus sai hymyn huulilleni. Hoidon aikana Sarista paljastuikin oikea Jurlique-tietotoimisto.

Ihoni lähtötilanne oli sellainen, mitä olin itsekin ajatellut. Hieman epäpuhtauksia t-alueella, mutta muuten iho oli kuulas ja hyvässä kunnossa. Sari päätti antaa iholleni kesän jälkeen kunnon kosteuttavaa hoitoa.


Tällainen ihana pehmeä peti minua odotti. Kaunis himmeä valaistus ja rauhallinen musiikki kruunasivat kokonaisuuden.


Itselleni Jurlique oli täysin uusi merkki. Toki olin tietoinen brändistä, mutta minkäänlaisia käyttökokemuksia minulla ei tuotteista ollut. Joten nyt tuli hyvä tilaisuus korjata tuokin asia.


Vuodesta 1985 alkaen Jurlique on ollut edelläkävijä luonnollisissa ja korkea-tehoisissa ihonhoitotuotteissa. Brändi on kotoisin Etelä-Australiasta, joka on yksi puhtaimmista ja luonnollisimmista paikoista maailmassa.


Jurliquen tuotteissa käytetään yli 95 % luonnollisia raaka-aineita. Pakkaukset ovat 80 % kierrätysmateriaalista ja 95 % kaikista pakkauksista ja materiaaleista on kierrätettäviä. 

Hoitoni aloitettiin ihanilla aromaattisilla lämpökääreillä, joissa tuoksui kamomilla. Ihon puhdistus tapahtui puhdistusmaidolla, jonka jälkeen ihoni sai osakseen "höyrykylvyn". Ohessa Sari käytti kasvoilleni jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettua kuorintavoidetta, joka sisältää mantelia, kauraa, macadamiaöljyä, vehnänleseuutetta ja hunajaa. Kuullostaa melkein terveelliseltä aamupuurolta! Samalla opin myös jotain uutta. Olen usein miettinyt, mikä kauran merkitys on luonnonkosmetiikkatuotteissa. Sari valaisi minua tässäkin, kauraa käytetään imemään ihosta talia.

Aina välillä sain kasvoilleni hienojakoista kirkastavaa kasvosuihketta. Suihke sisälsi sitruksen eteerisiä öljyjä. Hurmaannuin tähän tuotteeseen täysin. Tuoksu ei ollut kirpakan sitruunainen vaan jopa hieman makea. Luulen, että moni sitruskammoinen voisi pitää tästä.

Naamioksi valittiin kosteuttava naamio, joka sisältää shea-voita, glyseriiniä, hunajaa, jojobaa ja iltahelokkiöljyjä.

Huuleni saivat suojakseen Love Balmia ja lopuksi kasvot kosteuttiin kuivan ihon kosteusvoiteella. Voiteen tuoksu oli "jännittävän" hyvä. Vaikuttavina aineina toimii mm. rohtosalkoruusu ja avokadoöljy.


Vielä ihastuttava Sari, jonka ammattimaiset otteet ja tuotetietous, saivat tällaisen kosmetiikkafriikinkin pään pyörälle.

Jurliquesta eniten mieleeni jäivät aromaattiset tuoksut, jotka varmasti melko voimakkaina jakavat mielipiteitä. Itselleni ne toivat hyvää oloa ja rentoutumista. Jurliquen kasvosuihkeita tullaan takuulla näkemään jatkossakin kaapissani. Vaikeinta on vain päättää, minkä ottaisi: ruusun, sitruunan, laventelin, kamomillan...

Kauneushuoneella käynti sai taas itseni mietteliääksi. Miksi ihmeessä odotin yli 10 vuotta? En ihan heti keksi mitään parempaa ja ihanampaa keinoa hemmotella itseäni. Uhkasin Sarille, ettei ensimmäinen kerta jää viimeiseksi, kun astun Kauneushuoneen ovesta sisään. 

Heti hoidon jälkeen ihoni oli pehmeä ja kuulas. Illalla kotona ollessani otsaani alkoi nousta pieniä näppyjä, jotka onneksi laskivat yön aikana.

Käyttekö te säännöllisesta kasvohoidossa? Onko teillä kokemuksia Jurliquen tuotteista? Mikä on suosikkinne?




















Neiti Siveys

Otsikon kirjoittaminen teki pahaa. Minua alkoi hävettämään ja teki mieli kaivautua yhä syvemmälle sohvan uumeniin. Olin hetkessä takaisin 13-vuotias Jonna.

Koulut alkoivat parisen viikkoa sitten, joten koen aiheelliseksi nostaa esiin koulukiusaamisen. Koulukiusaamista ilmentyy niin henkisenä kuin fyysisenäkin kiusaamisena. Minusta tästä aiheesta ei edelleenkään puhuta tarpeeksi, eivätkä opettajatkaan aina puutu siihen täydellä tarmollaan. Kouluissa saattaa olla edelleen käytössä paljon käytäntöjä, jotka aiheuttavat eriarvoisuutta oppilaiden keskuudessa. Haluan kertoa teille oman tarinani. Koska olen sen verran vanha, käytän tekstissäni ala-aste (alakoulu) ja yläaste (yläkoulu) nimityksiä, ne tuntuvat luonnollisimmilta.

Oma koulutaipaleeni lähes 30 vuotta sitten alkoi hyvin. Ala-asteella kaikki oli ns. "hyvin", minulla oli muutama kaveri ja koulupäivät sujuivat mukavasti, tosin jo tuolloin oli havaittavissa pientä erkaantumista muusta porukasta. Tämä johtui siitä, että asuin kauempana ja kuljin koulumatkani taksilla, joten jo siitä oli helppo saada poikkeava leima otsaan.



Sitten koitti yläaste. Minulla ei käynyt arpaonni, kun luokkia jaettiin, joten jouduin luokalle, jossa oli itselleni paljon tuntemattomia oppilaita, eikä yksikään entisistä koulukavereistani tullut samalle luokalle kanssani.

Olin luonteeltani hiljaisempi ja näin ollen helppo "kohde". Minusta tuli se, jolla ei ikinä ollut paria paritehtävien aikana, minut valittiin liikuntatunnilla aina viimeiseksi joukkueeseen. (Tämä ei todellakaan johtunut siitä, että olisin ollut huono vaan siitä, että en ollut valitsijoiden kaveri. Olen onnellinen, että tiedostin tämän jo silloin, enkä näin ollen syytellyt itseäni tämän vuoksi huonoksi ihmiseksi.) Tajusin, etteivät he yksinkertaisesti pitäneet minusta, en vain ymmärtänyt miksi. En täyttänyt niitä kriteereitä, miksi oppilasta yleensä lapsellisista syistä koulussa kiusataan: en ollut ylipainoinen, en kärsinyt aknesta, enkä tietääkseni haissut pahalle ja pukeuduinkin samalla tavalla kuin muut. Olin ainoastaan hiljainen. Välitunnit olivat yhtä piinaa, mietin mihin "porukkaan" minut huolittaisiin seisomaan, ettei tarvitsisi yksin pihalla seisoskella. Ruokatunnilla mietin, mihin pöytään uskallan istua ja jouduin kyselemään, onko paikka varattu jollekin muulle. Olin aivan varma, ettei yksikään poika tulisi minusta kiinnostumaan, kuinka vähän tuolloin tiesinkään! Minua ei yksinkertaisesti ollut, kunnes luokaltani eräs itse hieman epävarma ja eristäytynyt poika päätti ottaa minut silmätikukseen, hän keksi minulle elämäni ensimmäisen lempinimen: Neiti Siveys. En tänäkään päivänä tiedä, mistä hän sen keksi, mutta kolmen vuoden ajan jaksoi sitä hyvin tiiviisti päivittäin hokea, kun odottelimme pääsyä tunnille. Monesta teistä tuo lempinimi ei varmastikaan kuullosta pahalta, mutta minusta siinä oli/on selvä negatiivinen vire ja se jätti kyllä pysyvän vaikutuksen minuun. Vuosia myöhemmin ymmärsin pojasta kiertoteitse kuultuani, että minun nimittelyni taisikin johtua siitä, että hän oli tuolloin hukassa oman seksuaalisen identiteettinsä kanssa.


Kuilu minun ja muiden välillä vain paheni, kun pienen kaupungin teinit alkoivat liikkua viikonloppuisin "kylillä". Joka siis tarkoittaa sitä, että kovallakin pakkasella seisotaan tunti tolkulla ulkona, otetaan pari jostain kasaan haalittua siideriä ja hypätään välillä "pillurundille" vanhempien poikien auton kyytiin. Minä en yksinkertaisesti nähnyt edes teini-ikäisenä tuossa mitään järkeä. Olin mieluummin kotona lukemassa kirjaa tai kirjoittamassa kirjeitä kirjekavereille. Kävin hiihtämässä, luistelemassa tai pelasin Segalla parhaan ystäväni kanssa, joka oli minua pari vuotta nuorempi. Tämä tietenkin tiesi sitä, että minulla ei enää ollut niidenkään ihmisten kanssa, jotka minulle jotain puhuivat, mitään puhuttavaa. Koulussa viikon puheenaiheet koskivat sitä, mitä viikonloppuna oli tapahtunut.

Kaikesta tästä huolimatta, minä en koskaan lintsannut. Liian korkea moraalini esti sen. Jokainen päivä kolmen vuoden ajan oli silti silkkaa taistelua. Löydän koulusta vain kolme asiaa, joista oikeasti pidin. Minulla oli maailman mahtavin englannin kielen opettaja. Hän oli järjestänyt pulpetit kaaren malliin luokkaan ja joka tunnin alku, hän jakoi nimilaput pulpetteihin satunnaisessa tyttö/poika -järjestyksessä. Kun paritehtävän aika oli, pari oli se vieressä istuva tyyppi. Opettaja oli muutenkin ihanan inspiroiva, mutta ennenkaikkea hänen tunneillaan ei tarvinnut jännittää. Hän osasi hienolla tavalla hajottaa muilla tunneilla tutuksi tulleet istumajärjestykset ja parit. Monesti englannin kielen tunneilla, minulle paljastui luokkalaisistani ihan uusia piirteitä, valitettavasti se ei riittänyt kuitenkaan tuntien ulkopuolelle asti. En tiedä olisiko tilanne ollut eri, jos muut opettajat olisivat käyttäneet samoja konsteja. Pidin myös konekirjoitustunneista, luokaltani ei tässä vapaavalintaisessa aineessa ollut ketään muuta oppilasta, joten meillä oli tosi kiva henki ryhmässä. Mikään ei kuitenkaan ollut parempaa kuin uinti. Sen ajan mitä kaikki muut tytöt keksivät syitä siihen, millä voisivat välttää osallistumisensa ja lähteä kävelemään, minä odotin näitä tunteja. Koska suurin osa lintsasi, meitä oli uimassa niin vähän, että saimme usein tehdä altaassa mitä halusimme. Ihanaa, varsinkin, koska rakastin uintia.

Haluaisinkin antaa vinkin kaikille opettajille. Paritehtäviä ei pidä lopettaa, mutta lopettakaa oppilailta päätäntävalta näitä asioita koskien ja siirtäkää se itsellenne. Kun seuraavaan kerran on paritehtävän aika, määrää sinä ne parit satunnaisesti. Ne oppilaatkin saattavat oppia jotain toisistaan, kun eivät ole aina sen saman tutun parin kanssa. Kun liikuntatunnilla pitää seuraavan kerran tehdä kaksi joukkuetta, laita sinä oppilaat riviin, jaa puoliksi tai valitse joka toinen. Luulen, että monen koululaisen elämä helpottuu. Juuri nuo hetket aina korostivat sitä yksinäisyyttäni ja sitä etteivät muut hyväksyneet minua porukoihinsa. Tunsin itseni erittäin kiusaantuneeksi, jopa ahdistuneeksi. Jos parit eivät menneet tasan, minä olin se viimeinen, joka työnnettiin kolmanneksi pyöräksi johonkin.

Sinä joka olet juuri nyt koulussa, katso ympärillesi. Seisooko siellä pihassa joku yksin? Mene rohkeasti juttelemaan, se voi olla paras tekosi, mitä koskaan tulet tekemään. Sinä joka näet, että kiusataan, mene juttelemaan opettajallesi asiasta.

Onko sinua kiusattu? Olisi kiinnostavaa kuulla myös ihmisten näkökantoja, jotka ovat itse olleet kiusaajia. He tulevat harvemmin esiin.

Haluan vielä sanoa, että eihän tämä kiusaaminen kouluun lopu, se jatkuu monilla työpaikoilla myös työelämässä.


Kuva: miabergqvist.com




Arvonta muistutus!


Muistattehan, että Butter London -arvontaan osallistuminen päättyy pe 30.8. klo 23.59, jos vielä et ole käyttänyt mahdollisuuttasi voittaa kolmea upeaa lakkaa omaksesi, klikkaa tänne.

Helppo mustikka-puolukkapiirakka


Helppo mustikka-puolukkapiirakka

Pohja:

100 g sulatettua voita tai margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:

2 dl mustikoita
2 dl puolukoita
1 dl maitoa tai kermaa
2 dl maitorahkaa
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 muna 

Laita uuni kuumenemaan 200°C. Voitele piirakkavuoka. Sekoita kaikki pohja-ainekset tasaiseksi massaksi ja taputtele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Kaada pohjan päälle marjat. Sekoita täytteen ainekset ja kaada tasaisesti marjojen päälle. Jos pidät puolukan makua kirpeänä, voit nostaa sokerin määrää. Itse pidän kirpeämmästä, joten 1/2 dl sokeria riittää hyvin. Paista uunin alatasolla 30-35 min. Anna jäähtyä, jos maltat ja nauti! Lisukkeeksi käy vaniljakastike -tai jäätelö.



Silmänympärysvoide & naamio 2 in 1


Louis Widmer  on varmasti monelle tuttu apteekkireissuilta. Itselläni ensimmäiset muistot Louis Widmeristä liittyvät serkkuuni. Hän käytti kesäisin erittäin vaalealle ja herkällä iholleen Louis Widmerin aurinkorasvaa SPF 50, jota minäkin pihistin kokeiluun. Noin isolla suojakertoimella varustettuja aurinkorasvoja ei taidettu edes reilu 20 vuotta sitten myydä marketeissa. 

Louis Widmerin Eye Contour Cream on Anti-Age-tuote ja se on pääsääntöisesti tarkoitettu +30-vuotiaan iholle. Tuote sopii kaikille ihotyypeille. Voide on tarkoitettu silmänympärysalueen, kaulan ja dècolteen hoitoon, mutta sitä voidaan käyttää myös tehohoitona koko kasvoille, sekä arpien hoitoon.


Tuote on melkein täysin tuoksuton, koostumus on paksua ja rasvaista. Voidetta suositellaankin käytettäväksi iltaisin. Silmänympärysvoiteeksi pakkaus on jättiläismäisen kokoinen, 30 ml:ä. Voidetta voidaankin käyttää myös kasvonaamiona. Levitä voidetta puhdistuksen jälkeen kevyesti hieroen kasvoille ja kaulaan. Anna imeytyä hetkisen ja levitä sen jälkeen vielä uusi ohut kerros voidetta. Peitä käsitellyt alueet lämpimällä kostealla pyyhkeellä ja anna vaikuttaa 20 min. Tuotetta ei tarvitse pyyhkiä tai huuhdella pois niinkuin tavallista naamiota. 


Tuote sisältää paljon aminohappoja, A -ja E-vitamiinia, sekä pantenolia. Se ehkäisee silmänympärysihon ärsytystä ja turvotusta. Louis Widmerin tuotteita ei testata eläimillä.

Olen käyttänyt tuotetta kuukauden ajan säännöllisesti iltaisin silmäympärysiholle. Myönnän, että itse pidän enemmän tuubeihin tai pumppupulloihin pakatuista tuotteista. Spaattelin kanssa leikkiminen on jotenkin hankalaa. Tosin tästä saa purkin pohjalta varmasti viimeisetkin voiteen rippeet käytettyä. Muuten tuotteen ulkomuoto violetteine pakkauksineen ja hopeisine kansineen on onnistunut. Voiteen paksuus ja rasvaisuus yllätti, sillä olen tottunut käyttämään silmänympärysiholle ohuempia voiteita. Kerrankin nuppineulan pään kokoinen pisara riittää koko silmänaluselle. Levittämisen jälkeen ihon pinta jää kiiltäväksi. Aamulla silmänaluset ovat todella pehmeät ja freesit, eikä turvotusta ole havaittavissa. Päivisin en ole käyttänyt silmänympärysvoidetta lainkaan. Silmieni alla olevissa rypyissä en kuukauden aikana havainnut muutosta. 

Kaikkiaan tuote on mukava uusi tuttavuus ja ison plussan se saa siitä, että talvella pintakuivalle iholleni tämä toimii samalla aivan loistavana kosteuttavana naamiona. Esim. matkoilla tämä on tosi kätevä, saat samassa pakkauksessa naamion mukaasi.

Hinta n. 30 € paikasta riippuen.

Käytättekö te Louis Widmerin tuotteita?

Tuote on saatu Louis Widmeriltä. Mielipiteet tuotteesta ovat omiani. Jutun linkit eivät ole mainoslinkkejä.









Escada Elixir - elegantin aistillinen


Minulla on tapana tuoksupostauksia kirjoittaessa ottaa tuoksu viereeni, nuuhkutella ja pyöritellä pulloa käsissäni samalla, kun annan ajatukseni lentää. Niin tein myös Escada Elixirin kohdalla.

Escada Elixir vie minut puutarhaan, jossa kukkivat ruusut, päärynä -ja luumupuut, kun päivä vaihtuu iltaan, käy tunnelma itämaisemmaksi ja pehmeämmäksi. Yön pimeys kietoo minut syliinsä kuin lämmin cashmir-viltti. Nämä olivat omat ensi ajatukseni tuoksusta. Tämän jälkeen aloin lukea lehdistötiedotetta, joka kertoo tuoksusta seuraavaa:

Itämaiset ruusut Turkista tuovat mystisen elementin Especially Escada -perheen uusimpaan tulokkaaseen. Itämaiset vivahteet, kuten ylellinen luonnollinen vaniljauute ovat tuoksun pohjalla lisätäkseen syvyyttä. Hedelmäinen, tuoreen ja kuivatun luumun tuoksu lisää herkullista rikkautta. Escada Elixiria kuvaillaan elegantin iloiseksi, aistilliseksi ja taianomaiseksi tuoksuksi.

Joten omat tunnelmat osuivat aika lähelle sitä, mitä Escada haluaa tuoksullansa viestittää.


Escada Elixirissä katse kiinnittyy aluksi ehdottomasti pulloon, jota koristaa ylellinen kiiltäväpintainen kultainen korkki. Korkissa on tupla-e-kirjaimet, jotka suunnitteli Escadan perustaja Margaretha Ley. Samat kirjaimet on myös kaiverrettu lasiin pullon alapuolelle. Melkoisen ylellistä! Upea pullo kampauspöydälle, mutta käsilaukussa kuljetettavaksi tästä ei ole neliskanttisen ja hieman kömpelön muotonsa vuoksi. 

Alkutuoksuna hurmaavat ambrette, päärynä ja greippi. Sydäntuoksua hallitsee luumu, ylang-ylang ja ruusu. Pohjatuoksuna vaikuttavat vanilja, myski, meripihka, patsuli ja kashmir-puu.


Escada Elixir yllätti minut positiivisesti. Tässä on huikea määrä naisellisuutta moniin aiempiin Escadan tuoksuihin verrattuna. Viime aikoina ilmestyneet tuoksut, ovat mielestäni suunnattu enemmän parikymppiselle kuin yli kolmekymppisille leideille. Mitä pidempään Elixir on iholla, sitä mielenkiintoisemmaksi se muuttuu, siihen tulee uskomatonta syvyyttä. Voin haistaa tuoksun iholla vielä seitsemän tunnin jälkeen.

Suositushinnat:

Eau de Parfum, 30 ml, 59,90 €
Eau de Parfum, 50 ml, 81 €

Escada Elixir tuli myyntiin elokuussa. Oletteko ehtineet kokeilemaan? Mitä piditte?

Tuoksu on saatu blogin kautta. Yhteistyössä: Nordic Cosmetics Ltd.




Ikäloppu bloggaaja?

Olen viime aikoina pohtinut paljon omaa ikääni bloggaajana. Perustin blogini vuonna 2011, jolloin olin 34-vuotias eli jo tuolloin vanhempi kuin suurin osa muista bloggaajista. Omassa ikääntymisessä jännintä on se, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän minusta tuntuu, että vanhenen. Mieleni on sama kuin 10 vuotta sitten. Nauran edelleen aivan samoille asioille ja teen samoja asioita. Ikääntyminen näkyy ainoastaan kasvoissa, maanvetovoima on vahvempi kuin yksikään voide. Olen silti ylpeä iästäni, enkä aivan ymmärrä monien naisten halua piilotella ikäänsä. Oudoin "sääntö" mielestäni on, että naisen ikää ei pidetä soveliaana udella. Mielestäni tasan siinä kohtaa alkaa naisen ja miehen eriarvoistaminen. Viisikymppinen nainen on ilmeisesti ikäloppu haahka, kun taas vastaavan ikäinen mies charmantti herra.


Bloggaajana luen itse paljon blogeja, mutta itseäni kiinnostavia blogeja on yhä vaikeampi löytää. Enpä ole kovin moneen ryppyvoiteista kirjoittavaan bloggaajaan törmännyt. Nuorempien blogeissa on liian usein ihkutusta, huonoa tekstiä (Opetetaanko kouluissa nykyään enää ollenkaan oikeinkirjoitusta?) tai jonkun tietyn brändin ihannoimista. Blogikentällä vallitsee suurilta osin 16-25-vuotiaiden bileet, eikä siinä mitään, luen minä itsekin parikymppisten kirjoittamia blogeja, kunhan ne ovat hyvin kirjoitettuja, aihe kiinnostava, kuvat ajatuksella otettuja ja kirjoittajan huumorintaju kohtaa omani.


Mutta onko meille vanhemmille bloggaajille sitten tarpeeksi kysyntää? Mielestäni on, kyllähän ne lukijatkin vanhenevat meidän kirjoittajien kanssa. Lisäksi olen aivan varma, että lähiaikoina yhä useampi yli 40-vuotias löytää tiensä blogien ihmeelliseen maailmaan, jos ei muuten niin vaikka lapsiensa kautta. Luulen, että tulevaisuudessa hieman vanhempien bloggaajien blogeille tulee olemaan entistä enemmän kysyntää.

Yksi hienoimmista blogihetkistäni tähän mennessä tapahtui, kun anonyymi yli nelikymppinen nainen jätti kommenttilaatikkooni viestin, jossa kertoi eksyneensä blogiini etsiessään tyttärelleen akneen hoitoa. Hän oli kokenut blogini läheiseksi itselleen. Hymyilin tuon viestin jälkeen koko illan.


Millaisia blogeja te luette? Mitkä teistä ovat hyvän blogin kriteerit?

Kun iästä on kerran ollut puhetta, niin tein teille rakkaat lukijat sivun oikeaan laitaan ikäkyselyn. Olisin kovasti kiitollinen, jos uhraisitte hetken aikaanne vastataksenne siihen. Kyselyyn voi vastata täysin anonyymisti.


Ps. BUTTER LONDONIN arvontaan on tullut kivasti osallistujia, mutta aikaa osallistua on vielä perjantaihin asti. Suosikki lakkojanne kysellessäni minulla oli tietenkin "oma lehmä ojassa" ja ajattelin, että voisin löytää niistä omia uusia suosikkejani.










Taistelu kuivien kainaloiden puolesta


Varmaan kaikki muistatte keväisen tilitykseni koskien deodorantteja, nyt taistelu hikeä vastaan jatkuu. Bats todellakin toimi parisen kuukautta, mutta sitten minusta alkoi tuntumaan, että päivän mittaan kainalot alkavat jälleen haisemaan tunkkaisilta, vaikka varsinaista hikoilua ei ollutkaan. Joten menin jälleen kerran apteekin hyllyjen väliin ja tartuin monille tuttuun Triple Dry:hin.


Triple Dry (antiperspirantti) eroaa monista muista deodoranteista sillä, että alun käytön jälkeen, sitä ei tarvitse käyttää joka päivä. Tähän tietoon suhtauduin itse todella epäilevästi. Homma toimii niin, että ensimmäisenä neljänä käyttöpäivänä deodoranttia lisätään puhtaisiin kainaloihin illalla ennen nukkumaan menoa. Asiaa perustellaan sillä, että hikirauhaset lepäävät yöllä, jonka aikana Triple Dry-koostumus ehtii kehittämään iholle tehokkaan suojan seuraavaa päivää varten, joka säilyy myös aamupesun jälkeen. Tuotetta voi silti käyttää myös aamuisin. Kun hikoilu on tasaantunut, voi käyttöä vähentää kolmeen kertaan viikossa.


Kyllä, sisällysluettelossa mainitaan pahamaineinen alumiini, mutta taistelussa hikeä vastaan ei itselläni ole sääntöjä.

Miten tuote sitten toimi?

Triple Dry on täysin tuoksuton ja alkoholiton, eikä se siten kirvele kainaloissa. Lisäsin aluksi ohjeen mukaan deodoranttia iltaisin ennen nukkumaan menoa. Kainalot ovat pysyneet kuivana. Joten hikoilun takia, tätä ei enää alun jälkeen ole tarvinnut lisätä päivittäin. Kainaloihin puskeva tunkkainen hajukin on pysynyt poissa. 

Olen tyytyväinen tuotteeseen, mutta jotenkin tämä on tylsä. Mutta tarviiko sen deodorantin nyt niin näyttävässä paketissa ollakaan? Pääasia on, että toimii. Kaukana tuntuvat olevan ne ajat, kun pystyin kaupan hyllyllä tarttumaan: Niveaan, Rexonaan, Clarinsiin tai Biothermiin. Nyt niistä ei enää mikään toimi. 

Hintaa tuotteella apteekeissa n. 10 €. 

Mitä deodoranttia te käytätte?



BUTTER LONDON ARVONTA


ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!


Olen ymmärtänyt, että kaikkien kynsilakkafriikkien suruksi Candyshop on lopettamassa Butter Londoneiden tuonnin Suomeen. Tällä hetkellä kaupassa onkin kaikki Butter Londonin lakat alehintaan.

Ettei syksy tuntuisi niin ikävältä, ajattelin järjestää ihanille lukijoilleni pienen arvonnan. Arvottavaksi valitsemani sävyt ovat seilanneet merten takaa Englannista Beauty Expertilta. Valitettavasti sielläkin näyttää olevan sama meininki kuin Suomessa ja ovat jättämässä Butter Londonit pois valikoimasta. Mitään valitsemistani kolmesta sävystä ei enää sieltä saa, joten nyt on ainutlaatuinen tilaisuus saada nämä omaksesi!


Butter Londonin lakathan ovat 3 Free, joka tarkoittaa sitä, että ne eivät sisällä tolueenia, formaldehydiä, eivätkä DBP:tä.

Valitsin arvontapakettiin klassisia sävyjä, jotka miellyttäisivät mahdollisimman monia. Saucy Jack on upea verenpunainen, Union Jack Black on klassinen yönmusta ja West End Wonderland on kaunis kultainen micro glitter -lakka, jossa on myös mukana pieniä oranssisia glittereitä.


Arvontaan voit osallistua seuraavalla tavalla:

Kerro kommenttilaatikkooni tämän hetkinen suosikki kynsilakkasi ja jätä toimiva sähköpostiosoitteesi. (Saat yhden arvan.)

Toisen arvan saat halutessasi joko tykkäämällä Keyword: Love Facebook-sivusta, seuraamalla blogiani Blogilistan tai Bloglovinin kautta.

Kerrothan kommenttilaatikkoon osallistutko arvontaan yhdellä vai kahdella arvalla.

Osallistumisaikaa on pe 30.8.2013 klo 23.59 asti. Voittajan arvonnan suorittaa random.org. 

Tasapuolisesti onnea kaikille!

Arvonta ei ole sponsoroitu. Linkit eivät ole mainoslinkkejä.













Kiltti mies ja vihainen lintu


Käsi ylös, kuinka monen mies on tuonut kaupasta Angry Birds -huulivoidetta ilman, että olisitte pyytäneet?

Mies oli ilmeisesti huumaantunut lähikaupassa tyttömäisestä paketista, jota koristaa Stella-lintu ja kantoi minulle pinkin paketin ruokien mukana.

Kuka Stella sitten on?

Nimi: Stella
Lempinimi: Pinkki lintu
Sukupuoli: Naaras
Koko: 95 linnunmittayksikköä
Kyvyt: Saippuakuplien puhaltaminen
Voimat: Heiveröinen

Ulkonäkö: Pyöreä ja vaaleanpunainen

Vihataso: Kärttyisä 2/4
Vihan syitä: Possut
Vihainen käytös: Vangitsee possuja kupliin

Tykkää: Saippuakuplista
Inhoaa: Possujen juonittelua

Harrastukset: Saippuakuplien puhaltaminen ja nykyään myös huulirasvapaketissa poseeraaminen.
Vahvin liittolainen: Tuntematon

Kaikki Stellan tiedot: Suomenkielinen Angry Birds Wiki


Huulivoide on Lumenen valmistama. Se sisältää vadelmansiemenöljyä ja tuoksuu herkulliselle vadelmakarkille. Olin jostain syystä aivan varma, että paketista paljastuu ihana vaaleanpunainen huulivoide, mutta olin väärässä.


Myönnän, että sisäinen pikkutyttöni koki kolahduksen, kun tuubista paljastui aneeminen valkoinen rasva. Huulirasva hoitaa kuitenkin hyvin asiansa, vaikka mitään isoja elämyksiä tuoksunsa lisäksi se ei itsessäni herättänytkään.

Miehen mukaan puikolla oli hintaa lähikaupassa 1,99 €.

Oletteko kokeilleet?




Maailman pelottavin ruoka


Pimeässä kaapin perukoilla nököttää kaksi purkkia tonnikalaa. Olen ostanut ne kaappiin "hätävaraksi". Mikä on naurettavaa, koska tonnikalapalat purkissa ovat ehkä kamalinta ruokaa mitä tiedän. Olen elänyt onnekkaan lapsuuden, jossa tonnikalapurkit olivat itselleni täysin tuntematon käsite. Mummolassa kalat uivat suoraan järvestä pöytään.

 Ensimmäinen muistoni tonnikalasta on opiskeluajoilta melkein 20 vuotta sitten, aikana jolloin tonnikalapurkki oli oikeasti halpa. Muistaakseni näitä sai välillä tarjouksesta viisi purkkia markalla.

Opiskelijasolussa kämppäkaverillani oli tapana tehdä joka päivä koulun jälkeen makaroni-tonnikalaseosta = keitettyjä makaroneja ja sekaan purkki tonnikalaa. Muistan vieläkin hajun nenässäni, kun tonnikalapurkki aukesi yhteisessä keittiössämme. Vilunväreet hiipivät niskaani ja painoin katseeni tiukasti alas omaan nuudeliannokseeni.


Eräänä päivänä koin kuitenkin kaupassa jonkinlaisen heikon hetken ja tonnikalapurkkeja eksyi vaatimattomaan opiskelijan ostoskoriini. Sen tiesin, että en takuulla ala sotkemaan tonnikalaa makaronin sekaan. Ajattelin, että kokeilenpa ruisleivän päällä.


Nenästä kiinni ja rohkea puraisu leivästä. "Mmm... No jaa... Ootas, joo, täähän maistuu ihan peltipurkille!" Huudahdin kämppäkaverille. Sain taisteltua tuon leipäpalan alas ja kyllähän se vatsan täytti, mutta tonnikalaa ei pahemmin eksynyt ostoskoriini tuon päivän jälkeen.

Olen kyllä maistellut tuonkin jälkeen tonnikalaa pizzassa, pastakastikkeissa yms. 

Eräs päivä kuitenkin näin nuo "hätävarapurkit", joissa eräpäivääkin oli vielä armollisesti jäljellä, joten ajattelin testata makua jälleen kerran. Pitivätkö opiskeluaikojen makumuistot paikkansa? 

Kyllä. Maku on edelleen pelkkää peltiä, haju saa kyyneleet silmiini. Onneksi hyvä ruisleipä pohjalla parantaa elämystä. Edes terveellisyyden nimissä meistä ei tule purkkitonnikalan koskaan bestiksiä. En vain löydä tämän ruoan sitä "juttua". Kuka haluaa syödä ruokaa, joka maistuu metallilta? Samasta syystä jätän purkkiananaksen -ja herkkusienet muiden syötäviksi.

Syöttekö te purkkitonnikalaa?





Mansikkasuun vihreät silmät


Itse en ole ikinä meikannut silmiä tai huulia sen mukaan, mitä väriä värikartta suosittelee vaan käytän myös "sopimattomia" värejä, jos ne vaan itsestäni näyttävät hyviltä. Joten rohkeasti kokeilemaan!

 Itselläni on helpot silmät, jos lukuun ei oteta raskaita luomia. Niiden väri on tummanvihreä ja niissä on paljon meripihkansävyä keskellä, joten myös ruskeiden silmien värit sopivat silmilleni.
Toteutin eräänä päivänä vihreitä silmiä korostavan meikin ja niinkuin kuvasta näkyy niin se saa silmäni näyttämään todella vihreiltä, tosin sitä ruskeaa on edelleen hieman havaittavissa. Vaikka tummat sammalenvihreät sävyt ovat kauniita, vihreistä sävyistä suosikki sävyni on Urban Decayn Graffiti. Se on aivan upea kirkkaanvihreä ja tuo mielestäni nuorekkuutta katseeseen.

Silmien sisänurkkiin käytin Urban Decayn Scratchiä. Koko luomen kulmakarvaan asti pohjustin aluksi Urban Decayn Virginillä. Kun aikoinaan näin myynnissä Diorin Ultra-Gloss Glown 854 Red Cruisen (Kuului Diorin 2012 kesäkokoelmaan.), arvelin, että se olisi täydellinen Graffitin parina ja niin se onkin! Rajaukset tein Diorin Eyeliner Pencilillä 483 Precious Green. Varsinkin vesirajaan tehty vihreä rajaus korostaa vihreitä silmiä entisestään, ilman sitä meikki jäisi hieman valjuksi.


Mitäs pidätte?


Meikissä käytin seuraavia tuotteita:

* UD Scratch
* UD Graffiti
* UD Virgin
* Chanel Poudre Universelle 20 Clair
* Pout Eye Brow Pencil
* Rimmel Be Bold
* E.L.F Lip Liner Natural Blush
* Chanel Èclat Lumière 20 Beige Clair
* Lumene BB Cream 01 Light
* Dior Ultra-Gloss Glow 854 Red Cruise
* Dior Bronze 001 Healthy Matte
* Dior Blush Strawberry Sorbet
* Sensai 38°C Volumising
* TF Shadow Insurance



Päivä kanssani


Sain pitkästä aikaa nukuttua kunnon yöunet ja heräsin melko pirteänä ulkona vihmovasta sateesta huolimatta. Aamupalaksi joka aamuiseen tapaan puuroa ja marjoja, sekä kaksi kupillista kahvia. Olen aamu-uninen ja aamuisin usein ärstyisä. Minulta saattaa mennä helposti parikin tuntia ennenkuin olen kunnolla hereillä. Siihen asti vastaukseni saattavat olla pelkkiä murahduksia. Tietokoneelta selasin sähköpostini ja luin päivän uutiset, sekä kurkkasin Facebookin. Tarkistin myös blogiini mahdollisesti tulleet kommentit.


Pikameikin aika. Olin laiskalla tuulella, joten ripsiväri, huulikiilto ja kevyt meikkipohja saivat riittää.


Matkalla terapeutille. Kuin taika-iskusta tuntia ennen lähtöäni sade loppui ja aurinko alkoi pilkistellä pilven takaa. Niinpä vältyin tylsältä bussimatkalta ja hyppäsin pyörän selkään. Matkan varrella on yksi suosikki kohdistani koko kaupungissa. Takaisin tullessa sainkin huristella tämän mäen alamäkeen.


"Lounas" venyi aivan älyttömän myöhäiseksi terapeutin vuoksi. En vain osaa syödä ennen lähtöäni. Olen krooninen jännittäjä. Viime aikoina lautaselleni on usein eksynyt iso kasa kukkakaalia.


Ruoan jälkeen teen kera oli vuorossa suklaaholistin päivän suklaa-annos, puolikas (50 g) pienestä Pandan minttu-suklaalevystä. NAM!


Seitsemän aikaan riitti vielä valoa, joten oli aika lakata kynnet. Viikonloppuna pikkurillin kynteni katkesi pieneksi nysäksi ja samalla jouduin lyhentämään muutkin kynnet. Piristykseksi sudin kynsiini suosikki punaistani O.P.I:n Big Apple Red:ia.


Syksyssä on ainakin yksi ihana asia. Voin taas kaivaa kynttilät kaapista ja fiilistellä niitä iltaisin. Tällä kertaa vuorossa vaniljan tuoksua.


Aika pestä meikit pois ja valmistaa iho yöhön. Tätä rutiinia en riko koskaan. Meikit naamassa nukkuminen ei ole vaihtoehto. Louis Widmerin silmänympärysvoide (saatu) on minulla testissä ja siitä tulee juttua myöhemmin.


Iltapalaksi rahkaa, kiiviä, teetä ja pari maksamakkaravoileipää. Oikeasti mikään maailmassa ei ole parempaa kuin maksamakkaravoileipä. Kun 90-luvun alussa olin kielikurssilla, soitin kotiin mummolle, että jääkaapissa pitää olla valmiina maksamakkaraa, kun tulen kotiin. Himo viikkojen aikana kävi sietämättömäksi. Muuten, kumman puolen syötte mieluummin leivästä pohjan vai päällisen? Itse voisin elää pohjapuoliskoilla.


Hetki lukemista muumio-meikistä ja sitten unten maille. 

ZzZZzzz









Aveda Lip Glaze - Pink Lotus


Avedan huulikiillot ovat pitkään olleet suosikkejani. Käytin vuosia Avedan Pepino-sävyä, mutta sitä ei ole valitettavasti näkynyt vähään aikaan myynnissä. Avedan huulikiillot on pakattu ekologisesti kananmunarasiaa muistuttavaan pakkaukseen. Minusta paketti on jotenkin symppis.


Avedan huulikiillot sisältävät mm. raikasta minttua. Niissä on hyvä pigmentti. Koostumus on paksuhkoa ja väri levittyy hyvin huulille. Väri kestää pitkään, siinä on hieman tahmeutta, mutta ei kumminkaan liiaksi.


Tuoksu on mieto. Ainoastaan piparmintun tuoksu on selvästi havaittavissa. Huulikiillot hoitavat huulia, antavat niille volyymiä ja pehmentävät huulten juonteita. 

Koska suosikkini Pepino-sävyn valmistus on ilmeisesti lopetettu, päätin kokeilla jotain uutta ja tilasin kokeiluun sävyn Pink Lotus. 


En voisi olla tyytyväisempi. Sävy on huulilla kaunis hento roosa. Kuvasta näkee hyvin kuinka upea kiilto ja pigmentti Avedan kiilloissa on.

Huulikiiltoja ja sarjan muita meikkejä voitte tilata täältä.

Oletteko te kokeilleet Avedan huulikiiltoja?





Designed by FlexyCreatives