10.9.2017

Sydämeni on rikki


Tällä hetkellä sydämeni on vereslihalla. Kaikki alkoi kuitenkin jo maanantaina, kun mahanpohjaani alkoi kasaantua iso kasa kiviä. Joten viikko on ollut aikamoista vuoristorataa.

Monet pitkäaikaiset lukijani saattavat muistaa, että olen puhunut täällä aika monestikin Grand Casesta ja St. Martinista/St. Maartenista? Siitä miten erikoisen kokemuksen koin heti ensimmäisellä matkallani heti astuttuani ulos lentokoneesta, ihan kuin olisin tullut kotiin, jota en edes aiemmin tiennyt olevan. Tuli sellainen ääretön hyvän olon tunne. Rodokseenhan rakastuin vasta useammalla käynnillä, tykkään yli kaiken käydä siellä, mutta ei siellä silti ole kodin tunnetta kuten St. Martinilla. Tuttua ja turvallista kyllä, mutta kotia, ei. Päinvastoin sieltä takaisin tullessa koti on Suomessa. En ole käynyt St. Martinilla 10 vuoteen, se on miltein päivittäin ajatuksissani, en edes osaa edes kuvailla sitä tunnetta, mikä minua sinne vetää, se on vahva suorastaan polttava. Eikä nämä vuodet  ole vähentäneet tunnetta yhtään, päinvastoin olo on käynyt aina vaan kärsimättömämmäksi. Yritän aina rauhoitella fiiliksiäni paikan suhteen, koska tiedän, että matkustaminen sinne ei ole ollut oikein näinä vuosina mahdollista, koska se on kallista, todella kallista. Useita tuhansia euroja kahdelta ihmiseltä lento ja majoitus, siihen sitten eläminen paikan päällä. Joten voitte kuvitella tunteeni, kun alkuviikosta huomasin, että viidennen kategorian hurrikaani Irma menee suoraan kohti rakastamaani paikkaa. Olin levoton ja seurasin uutisia netistä herkeämättä. 

Kuva: Splash News. (olen yöpynyt tässä hotellissa, vetää hiljaiseksi)

Ei varmasti tarvitse olla raketti-insinööri arvatakseen miten kävi, kun pieni saari osui suoraan viidennen kategorian hurrikaanin silmään... Tällä hetkellä on arvioitu, että saarelle tuli ainakin 1,2 biljoonan tuhot ja St. Martinin puolella 90% taloista on saanut vaurioita tai tuhoutunut kokonaan, luku saaren hollantilaisella puolella St. Maartenilla on 70%:a. Koko paikka on kuin siellä olisi käynyt ydintuho. Niin kuin aina myös katastrofit tuovat ihmisistä niin hyvät kuin huonotkin puolet esiin. Saaren vankila tuhoutui hurrikaanissa ja nyt köyhimmät ihmiset ovat alkaneet ryöstämään kauppoja. Ruokaa ja vettä ei ole, koska ne ovat lopussa, mutta saarella, jossa ei ole edes sähköjä, bensaa, kaasua eikä juoksevaa vettä varastellaan televisioita ja uutisten mukaan myös asekauppoja on tyhjennetty. Välillä oma uskoni ihmiskuntaa kohtaan on koetuksella. Luulisi, että rankat kokemukset yhdistävät, mutta eläimelliset vaistot tulevat osalla välittömästi esiin. Sen sijaan, että puhallettaisiin yhteen hiileen.

Kuva: AFP Getty Images

Saarelle on lähetetty apua, mutta sitä ei ole läheskään tarpeeksi valvomaan tilannetta. Lisäksi tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä juttua neljännen kategorian hurrikaani Jose lähestyy saarta. Se näyttäisi menevän pohjoispuolelta sen verran yli, ettei sentään olla ihan myrskyn silmässä, mutta voi vain kuvitella mitä se tekee jo valmiiksi heikoissa kantimissa oleville rakennuksille. 

Saaren pienempi lentokenttä on jo jotenkin käyttökelpoinen, mutta isompi pääkenttä on pahasti vaurioitunut, joka on estänyt avun tuomista, koska kiitorataa ei olla ehditty saamaan kuntoon. Ahdinko alkaa olemaan melkoinen. Ei voi kuin miettiä, mihin kaikki mahtuvat suojaan Joselta, kun suurin osa taloista on tuhoutunut, myös osa suojista on vaurioitunut. En voi edes kuvitella, mitä saaren ihmiset ja siellä olevat turistit käyvät läpi. Tilanne on kuin painajaisuni joka toistuisi yhä uudestaan, tällä kertaa se ei vain ole uni. Monet ihmiset eivät koe elämässänsä edes yhtä pientä hurrikaania, mutta he luultavasti kohtaavat kaksi suurta aivan muutaman päivän sisään. Traumojen on pakko olla melkoisia. Jos uusin hurrikaani osuu samalla tavalla saaren päälle kuin Irma, saarella on tuskin mitään ihmisen rakentamaa enää jäljellä, ei ainakaan ehjänä. Uudelleen rakentaminen vie varmasti vuosia ja se on tuhoista pienellä turismista elävälle saarelle. Tällä hetkellä kuolleita on ilmoitettu olevan vajaat kymmenen, mutta epäilen luvun nousevan vielä, kun raunioiden siivoaminen todella alkaa ja meri paljastaa "salaisuutensa".

Viimeisen viikon aikana on tullut mietittyä paljon sitä, että vaikka täällä Suomessa moni asia kaipaisi korjaamista niin luonnonilmiöiden kannalta tämä on varmasti yksi turvallisimpia paikkoja maailmassa asua. 

Kuva: Netherlands Ministry of Defence / Reuters

Saarella olevien auttamiseksi ja uudelleenrakentamiseksi on perustettu virallinen varainhankinta, johon kuka tahansa meistä voi lahjoittaa haluamansa summan, löytyy täältä. Pienikin apu on tarpeen.

Pidetään huolta toisistamme! 














28 kommenttia:

  1. Haitissa oli vuonna 2010 ihan valtava maanjäristys, jossa kuoli muistaakseni yli 200 000 ihmistä ja tuho oli muutenkin aivan lohduton. Se tuli heti mieleen näistä kuvista, vaikka hurrikaani liikkuukin nyt paljon laajemmalla alueella. Luonnonvoimien edessä ihminen ei ole mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Hyvä puoli on se, että noihin hurrikaaneihin osataan ja pystytään varautumaan, toisin kuin maanjäristykseen, jotka tulevat usein aika yllättäen. Tuhoon nähden ihmisvahingot jäävät siten "melko" pieniksi, mutta muuten meneekin sitten kaikki maantasalle ihmisten elanto ja toimeentulo ja varsinkin noilla pienillä saarilla, kuten esim. Haitissa koko maan infrastruktuuri romahtaa. Sen korjaaminen vie aikaa ja aina se ei onnistu. St. Martinin yksi tuhoisimpia hurrikaaneja on Irmaa ennen ollut vuonna 1995 Luis, ja vielä kymmenen vuotta sen jälkeen saarella oli hotelleja, joita ei oltu enää koskaan rakennettu uudelleen ja se sentään aiheutti silloin paljon pienempää tuhoa kuin nyt, silloin tiettyjä kohtia saaresta tuhoutui lähes kokonaan nyt koko saari.

      Poista
  2. :( Mutta tavallaan ymmärrän sen että kun ruokaa ja vettä ei yksinkertaisesti ole missään, sitä käydään sitten vaikka sieltä kaupasta omin luvin, kun on kyseessä selvityminen elämästä. Mutta asekaupat soisivat olla koskematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo no ongelmahan oli se, että niistä kaupoista oli jo suurimmaksi osaksi ruoat ja juomat hamstrattu hurrikaania varten ja uusia lähetyksiä ei ollut tullut, joten niitä ei ollut enää oikein mitään ruokaa tai juomaa varatettavaksi, niin alkoivat varastaa sitten muuta tavaraa. Monet etsivät raunioista mahdollisia täysiä vesipulloja, jotka olivat selvityneet myrskystä. Jossain hotellien varastoissa saattaa olla, mutta kaikki on rojun alla. :/

      Poista
  3. Ihminen on kyllä niin täysin voimaton näiden luonnonvoimien edessä... Onneksi järjestetään keräyksiä, joihin voi osoittaa apunsa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan täysin, ei me niille mitään mahdeta. :(

      Poista
  4. Mulla on kaveri perheineen Floridassa, juuri siellä Naplesin suunnalla joka on määrätty evakuoitavaksi. Laskeutuivat sinne muutama päivä sitten, ja olisivat lähteneet pois, mutta eivät päässeet. Koneet ensin täynnä ja sitten lentokentät suljettu. Bensa loppu ja tiet tukossa, joten auton vuokraaminenkaan ei auttaisi. tosi kiva loma...toivottavasti pääsevät jonnekin turvaan. Ahdistavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :( Ihana hirveää ja sinnehän on pahin vasta nyt menossa... Toivottavasti löytävät turvan. <3

      Poista
  5. Luonnonvoimille ei voi mitään ja kauhulla olen itsekin kaikkia tuhoja seurannut. Olemme niin onnekkaita täällä, että jokainen jos auttaa edes vähän, on asioiden korjaaminen kohteissa edes hitusen helpompaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niille voi. Täytyy sanoa, että on ollut melkoinen onni syntyä yhteen maailman turvallisimmista paikoista, josta noita luonnonvoimia ajatellaan. Kaikille tosiaan parasta olisi, että uudelleen rakennus alkaisi ja asiat alakisivat rullaamaan eteenpäin mahdollisimman nopeasti, siksi pienelläkin avulla on merkitystä.

      Poista
  6. On ollut niin kamalaa seurata tilannetta :( Kyllä luonto omaa hurjat voimat. Meille riitti kun talomme osui siihen todella kovan ukkosmyrkyn silmään ja salama osui puuhumme. Vaikka kyse on todella _todella_ paljon pienemmästä, tuntui sekin niin pelottavalta. Meidän pitäisi todellakin auttaa toinen toisiamme ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se, itselleni pahin ukkosmysrky osuin lapsuudessa ihan kotipihaan, kun yhdeltä puolen pihasta kaatui metsää kumoon. Puita kaatui juurineen, osa keskeltä, ihan kuin olisi käyty sota. Joten ei voi edes kuvitella millaista on hurrikaanissa, siinä ne tuulet puhaltaa vaan niin älyttömän kovaa, ettei sitä osaa edes käsitellä. :o

      Poista
  7. Nää on näitä hyvin harmillisia ilmastonmuutoksen tuloksia. Kun merivesi lämpenee, niin hurrikaanitkin voimistuu :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on, ja sitten viellä jollain isoilla herroilla on varaa kieltää, ettei ole mitään ilmastonmuutosta. ;)

      Poista
  8. Luonto näyttää meille voimansa, mutta silti epäoikeudenmukaiselta se tuntuu. Tästä kun ollaan tämä viikko juteltu, niin ei ole epäilystäkään, ettet olisi edellisessä elämässä asunut saarella. Se kaikki selittämätön johtuu siitä ja elämä on niin ihmeellistä itsessään, etten usko, etteikö mikä tahansa juuri voisi olla mahdollista.

    Hyvin lohduttomia kuvia ja niin epäoikeudenmukaista saaren asukkaita kohtaan. Miten he tästä nousevat ylös ja pärjäävät, tosin ihmisluonto on merkillisen sitkeä. <3

    Halit Jonna <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että tolla jutulle on kaikki tieteellisiä selityksiä, mutta itse todella haluan uskoa, että kyse on siitä, että jossain toisessa elämässä olen asunut siellä. Miten ihminen joka ei ole ennen ensimmäistä lomaansa ollut koskaan minkäänlaisessa tekemisissä karibialaisen kulttuurin kanssa, voi tuntea niin vahvasti, jos ei olisi käynyt sitä joskus läpi itse. Elämän mystisiä asioita, mitä ei voi, eikä aina välttämättä tarvikaan selittää. Toiset pitävät huuhaana, mutta voivat pitääkin. :)

      Ihanaa sunnuntaita Tiia! <3

      Poista
  9. On vaikea näin suomalaisena kuvitella miltä tälläinen myrsky tuntuisi. Varmaan ihan maailmanlopun tunnelmilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ihmiset kuvaa sitä, että ihan kuin maailmanloppu, se tuulikin viheltää niin, että hyvä ettei tärykalvot halkea. Varmasti hyvin pelottava kokemus, vaikka siihen kuinka valmistautuisi. Noi saarelaisetkin on tottuneet hurrikaaneihin, joka vuosi vähän jotain hajoaa, mutta korjaavat ja elmä jatkuu seuraavaan vuoteen, mutta nyt toi tuho on jotain käsittämätöntä, mitä ei hetkessä korjatakaan.

      Poista
  10. Nämä vetävät aina hiljaiseksi, ja mitä olen ymmärtänyt niin esim. Katrina aikoinaan lamautti aika totaalisesti New Orleansin, näiden myrskyjen tuhojen korjaamisissa kestää aina todella kauan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vetää ja sitten se jotainkin tuntuu aina astetta pahemmalta, jos paikka on itselleen rakas, mutta se kait on inhimillistä? Niin kestää todella kauan. St. Martinilla ollaan tosin oltu aina nopeita korjaamaan tuhot, kun viimeisen hurrikaani Luis iski muistaakseni ennätysvauhtia muutamassa kk:ssa, mutta nyt menee kauemmin... Monet hotellit on heti ilmoittaneet, että menee ainakin reilu vuosi ennen kuin saavat paikat kuntoon. Sillä toivolla tietenkin, ettei ensi syyskuussa sitten tapahdu jälleen samaa.. se olisi melkoinen kuolinisku. :/

      Poista
  11. Aika kamalia nykyisin nämä luonnon aikaansaamat tuhot. Ei sitä täällä voi oikein ymmärtää, kun puhutaan hurjista myrskyistä ja sitten kaatuu muutama puu ja sähköt menee joksikin aikaa. Toista se on tosiaan tuolla, missä oikeat hirmumyrskyt ottavat vallan. Miten kurjaa kaikkien kannalta, että nyt toinenkin myrsky tulee perässä ja hoitelee loput, jos nyt jotain on jäänyt jäljelle. Ihmiset alkavat varmasti käyttäytymään petomaisesti kun vaihtoehtona on elä tai kuole, mutta silti tuntuu kamalalta. Pitäsiköhän näihin ilmstonmuutoksiin nyt jotenkin alkaa vaikuttamaan myös siellä isoissa päättäjämaissa, jotta tilanne ei tästä vielä pahentuisi!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitä voi, sähköjen meno ja muutamat puut on aika pientä siihen nähden, että jäljellä ei ole muuta kuin rojua. :( Toki sähköjen poismeno ja puutkin koskettavat niitä keitä se koskee. Meillä oli usein kotona ukkosten takia kesällä pari-kolmekin päivää sähköt pois, kun asuin lapsena niin syrjäkylällä, etteihän ne korjaajat sinne ensin tulleet, jos sähkölinjan päälle oli kaatunut puu. Nykyäänhän niitäkin onneksi kaivetaan enemmän ja enemmän maan alle, ettei noin kävisi.

      Poista
  12. Voihan järkytys :`(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano, paratiisi kaukana uusimmista kuvista. :/

      Poista
  13. Kauhulla seurasin itsekin Irman etenemistä. St. Martin oli sun suosituksesta todella pitkään meidän häämatkalistan kärkipäässä, mutta koska ehdottomasti halutaan Floridaan ja etenkin Orlandoon, jossa mulle tuli juuri kuvailemasi lainen kotiin saapumisen fiilis, olisi St. Martinin yhdistäminen tuohon tullut liian kalliiksi. Joskus siellä on kuitenkin ehdottomasti päästävä käymään. Kiitos tuosta laittamastasi lahjoituslinkistä, täältä lähtee ehdottomasti pienimuotoinen avustus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, en edes tajua miten se pystyi menemään niin päältä, aivan suoraan 5 kategorian hurrikaanin silmässä, sitten kun saari on pinta-alaltaan pieni niin tietäähän sen miten käy. Onneksi sitten Floridaan mennessä hieman helletti tuon hurrikaanin kovuus. Joo jopa Jenkeistä on melko kallista mennä sinne, joko lennot NY tai Miamista tai sit risteillen, mut sit siihen vielä hotellit erikseen niin ei ole halpaa. Nyt monet hotellit on ilmoittaneet, että up to year, että ovat uudelleen täysin toiminnassa.

      Poista

The kindest word in all the world is the unkind word, unsaid. ~Author Unknown